Uudenlainen arki - työpaikalta koulun penkille

Tämä syksy onkin tosiaan taas melko erilainen. Toivotulla tavalla toki. Pääsen kokeilemaan, miten sopivat yhteen äitiys ja kokopäiväinen opiskelu. Kouluunpääsy on ihan hurja juttu, jota on vaikea edelleen ymmärtää.


Takana on raskas kevät kaksia pääsykokeita. Ennakkotehtäviä ja pääsykoekirjan lukemista. Tämä kesä on onneksi ollut nyt kokeiden jälkeen rauhallisempaa aikaa. Ensin tosin tärisytti ja jännitti, kun odotettiin koetuloksien saapumista. Sen jälkeen onkin totuteltu siihen ajatukseen, että "äiti menee syksyllä kouluun".

Kokopäivätöistä kokopäiväiseksi opiskelijaksi

Tässä vaiheessa on vielä vaikea miettiä, millä tavoin opiskelu eroaa työssäkäymisestä näin arjen pyörittämisen kannalta. ...voisin kuitenkin väittää, että opiskelu tulee olemaan aikatauluiltaan jonkin verran erilaista, mitä työssäkäynti. Se, millä tavoin, selvinnee vasta sitten opintojen alettua. Moni asia tuntuu olevan hieman kysymysmerkki juuri nyt, mutta yksi kerrallaan ne avautuvat varmasti paremmin.

Suurin muutos arkeen taitaa sitten kuitenkin olla raha. Tulojen pieneminen on itsestäänselvä asia, ja toisinaan se kieltämättä mietityttää ja välillä pelottaakin. Toisaalta taas olen periaatteen nainen, ja minun mielestäni unelmat pitää toteuttaa silloin kun niiden aika on. Ja tämä kyseinen opiskelupaikka on ollut oma unelmani jo kuutisen vuotta, joten tuntuisipa vähän harmittavaiselta antaa rahan määrätä ja ohjailla elämää (kuten se valitettavan usein tuntuu tekevän).


Vuosi kerrallaan

Tällä hetkellä mennään sillä ajatuksella, että vuosi kerrallaan. Opintoni kestävät arviolta neljä vuotta (jos kaikki menee hyvin), joten ihan lyhyestä pätkästä tässä ei ole kyse. Nyt olen kuitenkin hakenut töistä opintovapaata ensimmäisen lukuvuoden ajaksi. Sen jälkeiset suunnitelmat ovat sitten auki ja aika näyttää, millaisilla meiningeillä edetään.

Päällimmäisenä mielessä on kaikista epäselvistä asioista huolimatta se, miten onnekas olen saatuani koulupaikan. Ja nimenomaan sen kyseisen, jota olen halunnutkin nämä viime vuodet. Tuntuu tavallaan hölmöltä, miten suuri asia se on. Mutta. Sitä se on. Ja siksi olen siitä aidosti niin älyttömän iloinen ja kiitollinen. Kouluun liittyviä asioita voi seurata tarkemmin Kapeilta kaduilta, jonne niitä varmasti tulen kertomaan paljon enemmän. Mutta paljastettakoon nyt täälläkin puolella, että koulupaikka liittyy vahvasti valokuvaukseen.

Kiinnostaisi toki kuulla, miten muilla äideillä sujuu perhearjen ja opiskelun yhdistäminen. Mistään ydinfysiikasta ei tietenkään ole kyse. Mutta tokihan koulu vie väkisinkin arjesta ison siivun, kun tehtäviäkin pitäisi saada tehdyksi ja kursseja suoritetuksi. 

2 kommenttia:

  1. Onnea opiskelupaikasta! Itsellä ei kokemusta ole äitiydestä opintojen aikana, mutta ystävä sai lapsen opiskellessaan. Välillä oli pikkuinen meidän pienryhmäopetuksessa mukana, välillä kun oltiin eri kursseilla, otettiin "läpystä vaihto" ja otin pienokaisen meille kun äiti ja isi molemmat olivat opiskelemassa. Hyvin selvisi kyseinen perhe, ja vielä tavoite ajassa vaikka välissä lapsi syntyikin.

    VastaaPoista
  2. Onnea koulupaikasta! :) Mullakin alkaa ensi vuoden syksyllä opiskelut ja vähän jo valmiiksi jännittää (ja toisinaan pelottaakin), että miten luonnistuu koulun ja perhe-elämän yhdistäminen. Plus oma aika, jääköhän sitä enää ollenkaan... Mutta kaipa se vaatii vaan vähän enemmän suunnittelua ja päättäväisyyttä. Ehdottomasti kannatan kuitenkin unelmien toteuttamista, vaikka välillä rankalta tuntuisikin!

    VastaaPoista