Jouluisia marraskuun (hajanaisia) kuulumisia

Joulukärpänen (juu nykyään kun talvet on niin lämpimiä, niin kärpäsiä näkyy ympäri vuoden) on purrut jo aikoja sitten. Liekö purra joka vuosi aiemmin?

Arki koostuu tällä hetkellä pitkälti koulupäivistä ja koulutehtävien tekemisistä. Yhtäkkiä tuntuu, että tahti on kiristynyt hurjasti siitä, mitä se oli vielä kuukausi sitten ja nyt ammattikorkean ja avoimen yliopiston opintojen yhtäaikaisessa suorittamisessa saa tehdä töitä melkoisesti. Kaiken sen keskellä on tietenkin tärkeää ehtiä itse harrastaa, viettää aikaa perheen kanssa ja elää ihan sitä tavan arkea kotona, luonnollisesti.


Kouluaikojen ulkopuolinen aika on kulunut yllättävän tiiviisti joulujuttujen parissa. Taaperon joulukalenteripohdinta ratkesi parin viikon miettimisen jälkeen kun päädyin hankkimaan Lego Duplojen jouluisen rakennussetin, josta palaset on helppo ripotella 24 päivälle. Ja tänään joulukoristelaatikosta löytyi jo unohtamani, viime vuonna hoitajalta saatu, punainen joulusukka (juuri joulukalenteritarkoituksissa sitä silloinkin käytettiin). ...keittiössä kyllä odottelee myös Kätyrit-kalenteri, muistona eräältä kauppareissulta, jossa vaihtoehdot ja neuvottelun mahdollisuudet (kuulemma) jäivät vähiin.


Olemme ehtineet koko perhe jo käydä kaksissakin eri joulumyyjäisissä, ja minä taasen olen päässyt joulutunnelmaan vielä enemmän blogijuttujen parissa. Meillä on Varpublogien kesken ollut paitsi niitä jo aiemminkin mainitsemiani yritysvierailuita ja pikkujouluja, myös tekeillä yhteisön yhteinen joulukalenteri, jonka ensimmäinen luukku avautuukin jo sitten ylihuomenna.


Marraskuussa olen juonut jo arviolta kymmenen kuppia glögiä, mutta teetä varmaan kolmisenkymmentä. Kotilaiturin vierailulla ostamani Teministerietin teekannu ei ainakaan vähentänyt teeinnostusta. Ja seuraavan päivän ihastelu Mandragorasta ostetun teekukan kauniiseen muotoon kulutti aamusta varmaan vähintään noin 15 minuuttia. Tämän kaltaiset jutut saa aina miettimään sitä, mikä elämisessä oikeastaan on tärkeää, ja miten ihmeellisen uskomattomassa maailmassa me lopulta eletään. (En tiedä, ehkä nämä teekukat pitää kokea ja nähdä kuitenkin vaan omin silmin...ymmärtääkseen häkellystäni.)


Koti on se, joka kärsii kiireisestä arjesta eniten. Yleinen siisteys ja järjestely ovat nimittäin niitä, joista karsitaan kun pitää tehdä aikataulullisia valintoja. Omalla kohdalla se sekainen koti valitettavasti vaikuttaa kuitenkin myös mielialaan. Tämän takia olisi tietenkin tärkeä pitää myös koti suht hyvässä järjestyksessä koko ajan. Nyt olenkin taas jo siivonnut parinakin eri päivänä. Lupasin taaperolle, että kun on siistiä, voimme tuoda joulukuusen varastosta kotiin asti. Siinähän se nyt on sitten. Kuvissa vielä paljaana, mutta nyt jo tätä kirjoittaessani varsin runsaasti ja pieteetillä koristeltuna.

Mitä minä juuri nyt odotan eniten? Lomaa! Siihen tosin on vielä muutamakin viikko aikaa, mutta noin pääpiirteissään alan olla jo melko loppu tästä syyslukukaudesta, vaikka se antoisa on ollutkin. Latasin eilen puhelimeen parikin eri rentoutumis/mindfulness-sovellusta ja ajatus lyhyiden harjotteiden tekemisestä kesken viimeisten viikkojen kiireiden tuntuu hyvältä ja lupaavalta.


Elämä rullaa siis tuttuun tahtiin. Joulu tekee siitä kuitenkin vielä entistäkin rakastettavampaa. Ja tämä pimeys on taas huomattavasti siedettävämpää, kun se menee lähinnä joulutunnelmoinnin varjolla. Ensi viikolla aion aloittaa systemaattisen rentoutumisen, tai ainakin jonkinlaisen ylimääräisten hommien vähentämisen. Nyt tuntuu nimittäin siltä, että on ihan hyvä hengähtää välillä, ennen ihan viimeisiä kouluviikkoja. ...ja aloittaa ensi vuosi taas kerran puhtaalta pöydältä.


*musta Bo & Co.:n juliste saatu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti